Pages

PMDD: elämäni myrskyn silmässä

July 5, 2014


Kuukautiseni alkoivat, kun olin 11-vuotias. Jo silloin ajattelin, miten epäreilua oli saada tämä "kirous" päälle noin aikaisessa vaiheessa - olinhan vielä pelkkä lapsi tuolloin. Heti alusta saakka oli selvää, että menkkojen mukana ei tullut ainoastaan muutama päivä ohimenevää epämukavuutta, vaan järkyttävät alavatsa ja -selkäkivut, turvotus ja pahoinvointi. Olin heti alussa, viidesluokkalaisena, usein pois koulusta kuukautisten kaksi ensimmäistä päivää, koska kivut olivat sietämättömät ja jokaisen veskissä käynnin jäljet kuin olisin teurastamossa käynyt - anteeksi vain suorasukainen vertaus. Menkat kestivät -ja ovat kestäneet koko ajan eli nyt 35 vuoden ajan- aina 6-8 päivää, ja tulevat yhä miltei päivän tarkkuudella oikeaan aikaan kuukaudesta.

En muista ala-asteelta kovinkaan dramaattisia mielialan muutoksia, mutta toisaalta, kun nyt mietin joitain tapojani ajoittain reagoida asioihin, en voi olla ajattelematta että merkit olivat ilmassa jo tuolloin. Teini-ikään mennessä mielialat heittelehtivät jo rajusti, ja olin lukioaikana koulusta pois varmaan yli puolet lukuvuodesta -- psyykkiset oireet olivat tuolloin todennäköisesti hormonitoiminnan ollessa vauhdissa myöskin pahimmillaan. En kuitenkaan osannut -eikä äitinikään osannut- yhdistää tuota selittämätöntä ajoittain tulevaa ahdistusta ja masennusta kuukautisiin -- en muista meidän koskaan varsinaisesti edes puhuneen PMS-oireista, mitä nyt sitä normaalia leikinlaskua pahasta tuulesta ja älyttömästä turvotuksesta. Teini-ikä on monelle vaikeaa aikaa, ja meillä oli perheessä muutoksia muutenkin: oli avioeroa, muuttoa, kuolemaa, draamaa. Oliko siis ihme, että herkempi siinä vähän heittelehti tunnemyrskyssä aikuista itseään etsien ?

PMS-oireet tulivat vuosien myötä vähän vitsiksikin: kaikkihan me heitämme joskus hurttia huumoria sekä mies- että naisporukassa naisten päivistä ja siitä, miten näennäisen normaali nainenkin voi muuttua suorastaan hirviöksi tiettynä kuukauden aikana. Olin jo päälle kolmekymppinen, kun eräs työkaverini, joka oli myös hyvä ystäväni, kysyi minulta, olenko huomannut kuinka paljon muutun ihmisenä kuukautisia ennen. Myönsin itsekin asian, ja tuossa vaiheessa aloin miettimään asiaa hiukan tarkemmin. Töissä oli juuri tullut lähetettyä johtotasolle pari tulikivenkatkuista sähköpostia -toki aiheesta, mutta jälkikäteen hoksasin että olin ollut viestejä lähettäessäni PMS-vaiheessa....ja luin viestejä sitten "rauhallisempana ajankohtana" kyllä pikkuisen kylmä hiki otsalla ajatellen, että miten ihmeessä uskalsin noin kirjoittaa, mitä jos olisin saanut varoituksen tai potkut ? Tulevina vuosina aloin myös ihmetellä, että olinko sairastunut tai sairastumassa masennukseen, koska ajoittain olin t o d e l l a alamaissa ja kaikki mielenkiinto harrastuksiini tai sosiaalisuuteen katosi kuin pieru Saharaan. Asuin Floridassa, ja saatoin esim. viettää kauniin viikonlopun sängyssäni sälekaihtimet kiinni, koska kaikki tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Mutta koska olin menettänyt kaksi perheenjäsentä ja muita sukulaisia lähimenneisyydessä, ajattelin että on vain normaalia olla alakuloinen toisinaan.

Vuosien kuluessa aivan viime vuosiin saakka juoksinkin välillä työpaikkalääkärissä ja ajoittain yksityisillä psykologeilla ja psykiatreilla - etsin vastausta, jonka avulla voisin jotenkin ratkaista tämän arvoituksen. Luonnollisestihan, kun saavuin lääkärille yleensä juuri "pahimpaan" aikaan ja minua pyydettiin täyttämään masennusseula, sain tulokseksi aina pistemäärät joiden mukaan lääkäri kertoi diagnoosiksi keskivaikean tai vaikean masennuksen. Kerran diagnoosi oli PTSD (joka tosin voi olla tottakin liittyen menneisyyteeni) Yritin itsepintaisesti vakuuttaa, että en aina tuntenut oloani tällaiseksi, en siis voi olla masentunut  ---- tein kerran jopa muistaakseni testin, jossa yritettiin selvittää olisiko minulla sitten mahdollisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö (vastaus: ei). Lääkärissä juokseminen ei tuottanut minkään valtakunnan tulosta, sillä en koskaan suostunut aloittamaan SSRI-lääkitystä jota minulle oltiin heti vartin vastaanoton jälkeen tarjoamassa -- olisin hyvinkin mieluusti kokeillut terapiaa, mutta siihen taas ei Suomessa vähällä kummalla aleta ilman lääkitystä (eikä itselläni ollut/ole taloudellisia resursseja), joten ainoastaan pari kertaa olen käynyt ne ns. ilmaiset viisi kertaa psykogilla -- tulos on aina näiden juttutuokioiden jälkeen, että en ole masentunut, vaan pikemminkin ulkoisten olosuhteiden ja menneisyyden tapahtumien johdosta "ajoittain masentunut" ja ehkä osittain PTSD-oireinen.

Sitten, vuoden 2011 alussa eräs psykiatri tajusi kiinnittää huomiota kertomukseni siihen osaan, jossa tuskastuneena ihmettelin, miksi tämä ns. masennus tulee vain ajoittain. Suu auki kuuntelin "uutta" diagnoosiani PMDD ja mietin miten ihmeessä en ollut itse osannut tätä ajatella ! PMDD on Suomessa -ja aika laajalti muuallakin- vielä niin uusi oireyhtymä lääkäripiireissäkin, ettei siitä oikein tiedetä vielä paljoa - ja jotkut piirit eivät edes usko, että se on oikea "sairaus". Näin maallikon sanoin kyse on siitä, että noin 7,5% naisista hormonitasot heittelehtivät todella rajusti kuukautiskierron luteelivaiheessa (1-2 viikkoa ennen kuukautisia) ja tämä heittely on jotenkin yhteydessä aivojen serotoniinitasoon, joka puolestaan putoaa dramaattisesti (mutta vain hetkellisesti) kuten normaalisti masentuneilla (ei-hetkellisesti). Hoitokeinona käytetään jälleen kerran SSRI-lääkitystä, mutta sitä voi halutessaan ottaa vain puolet kuukaudesta, eli pari viikkoa ennen kuukautisten alkua -- lääkitys toimii eri tavoin ihmisen aivoissa kun kyseessä on PMDD eikä ns. oikea masennus; normaalistihan kun ihminen aloittaa lääkityksen masennukseen, vaikutusta voi joutua odottamaan viikko- tai kuukausikaupalla; PMDD:n ollessa kyseessä lääke vaikuttaa kuulemma heti --- en edes yritä ymmärtää miksi näin on, mutta jotkut ovat kuulemma saaneet avun näin (avainsana JOTKUT, merkittävää helpotusta ei tämä lääkitys ole tuonut).

Muita hoitokeinoja, radikaalimmasta päästä: hysterektomia, jossa poistetaan sekä kohtu että munasarjat. Itsehän yritin taannoin saada kohdunpoistoa, koska näiden tavanomaisten kuukausittaisten fyysisten oireiden lisäksi (joudun syömään reseptillä saatavia särkylääkkeitä, ja silti joskus makaan kaksi päivää sängyssä tuskissani) sain pari vuotta sitten vaivoikseni myös ns. kakkosmenkat (toiset niukemmat menkat heti oikeiden perään). Minulle tehtiin kuitenkin vain hysteroskopia, eli poistettiin vain polyyppeja. Kohdunpoisto ei toki varsinaisiin psyykkisiin PMDD-oireisiin olisi vaikuttanutkaan, mutta olin jo helisemässä fyysistenkin oireiden kanssa....jotka tosin nyt näyttävät vähän rauhoittuneen tuon maaliskuisen leikkauksen jälkeen. Mutta palatakseni hysterektomiaan: olen miettinyt tätä vaihtoehtoa vakavasti, koska edelleenkään en halua koskea SSRI-lääkkeisiin (toinen tarina, ja täysin oma valintani) -- mutta jokin vielä jarruttelee....ensinnäkään en tietysti tiedä, että saisinkokaan ao. leikkausta...ja toisekseen, moni nainen jolta on poistettu munasarjat, on samalla menettänyt kaiken kiinnostuksensa seksiin --- ja vaikka se saattaakin kuulostaa hassulta -varsinkin tällaisen ikisinkun suusta- niin en ole aivan vielä valmis siitä puolesta luopumaan. Valintoja, valintoja.

Nykyisellään elämäni on tätä: kaksi viikkoa ennen kuukautisia mieliala romahtaa täysin -- en pysty tätä edes kuvailemaan kunnolla, koska vaikutus on niin kokonaisvaltainen. Fiilis saattaa heitellä yhdenkin päivän aikana tosin niin, että hetkellisesti näen jossain jonkun toivon pilkahduksen, mutta seuraavassa hetkessä en näe elämässäni mitään toivoa, ei mitään odotettavaa (mikä nyt toisaalta on tottakin tämän työttömyyden ja sen myötä kasvavan erakoitumisen kanssa, heh). Kun tätä masennusta on jatkunut pari viikkoa ja menkat vihdoin alkavat, olo helpottuu 2-4 päivän ajaksi. Aikaisemmin helpotus ja normaali olotila kesti yli viikonkin, mutta viime aikoina sama sykli alkaa näyttäytyä miltei heti: kun on menossa menkkojen viides tai kuudes päivä, tai aivan heti kuukautisten loppumisen jälkeen: täydellinen mielialan romahdus jälleen. Olen aivan äimänä, koska huomaan itse yhtäkkiä vaikkapa koneella ollessani, että nyt tulee itku -- enkä tiedä miksi. On vain todella paha olo, ja aika karmeaa on tajuta, että menkat loppuivat juuri....eli seuraaviin kuukautisiin on kolmisen viikkoa aikaa - ja psyykkiset oireet alkavat tällä hetkellä jo satunnaisesti heti kierroksen alussa. Normaalipäiviä ei pahimpina kuukausina ole enää kuin ne 2-5.

Fiksumpi voisi ajatella, että no hyvä tavaton nainen, kokeile nyt edes sitä SSRI-lääkitystä -- voiko siitä haittaakaan olla ? En tiedä milloin (mahdollisesti) taivun....vai odottelenko suosiolla jo elämäni tässä vaiheessa jo sitä, että vaihdevuodet saapuvat omine oireineen muutaman vuoden sisällä, ja niiden jälkeen ehkä elämä tasoittuu. Itsepintaisesti yritän ja yritän liikunnan ja ruokavalion avulla edesauttaa oireiden rauhoittamista - mutta joskus tämä on taistelu jota ei voi voittaa; käyn tavallaan sotaa itseni ja kroppani/pääni kanssa; rationaalisesti ajatellen tiedän mistä on kyse, mutta kun olen sen mustan pilven alla, myrskyn silmässä, en aina pysty toimimaan rationaalisesti.
 
 
Source












23 comments :

  1. Sometimes I wish we could sit down and talk Zella. I had google translate the page and of course it's a fairly poor translation but I got the gist of it. I understand your pain because even though I don't get depression from my menstruation, my migrations come with and with peri-menopause I have been suffering pretty intensely and my cycle has been pretty intense. I've also been moodier than I have in my whole life. I'm not SURE that is because of peri-menopause. I'm under a lot of stress so it might just be that but it all works together I'm sure. At any rate, I feel your pain. I have thought about a hysterectomy as well but they are now trying hormone therapy. We'll see if it works. God, if it doesn't, I'm ready to cut off my head!
    Take care!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks Danette ! It sure would be amazing to meet you one day and talk face to face after all these years -- who knows, maybe one day :) Sorry about having to use google translate; I've been trying to alternate my posts between English and Finnish, although it still is easier for me to express myself in English...we'll see if I go back to writing entirely in English again at some point.....
      I'm sorry to hear about your own struggles with hormonal imbalance (if that's what it is). I hope you'll find a way to improve your situation. It is so frustrating as a woman having to go through all this.....and it is scary to me, personally, to think that PMDD might be what I have been suffering all my life basically -- I just always thought I was a really "up & down" person ! Of course, like yourself, I've had stressful situations in life (like anybody), so obviously stress makes us feeling even worse....but to be on this hormonal rollercoaster is a real downer.
      I've heard of the hormonal therapy too....It is something I should look into as well; I'm not peri-menopausal yet, but I can only await in terror what will happen to me when THAT hits me...!
      Take care and have a wonderful day <3

      Delete
  2. It's nice that you write about your difficulties with PMDD, I'm sure many wimen will identify with your story. Sometimes when I'm curled up in the couch, wearing 5 pads to control my flow I feel it's all SO unfair. We have to go through it EVERY month. I'm pmsing as we speak and today I woke up wondering why I feel like sh**. Then I checked the calendar and oh yes I have seven days left until my period starts.

    Hang in there and keep writing about it!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks Evi ! Quite funny actually - I have 8 days till my period right now, we're almost in sync :))
      I've tried sticking to my workouts now for the month of July and have also been eating better -- and I'm not actually feeling that bad right now. I need to keep moving, and I need to stay away from bad carbs, it helps a little. The bloating is here already though, and my sleep pattern is getting a bit out of whack again...so I'm thinking maybe I should go and get some calcium tablets from the farmacy -apparently calcium might help too.
      It is true that this syndrome should be talked about - I'm sure there are many women out there who are suffering and not even realizing it might be connected to their period & hormones.
      Hang in there you, we can do it :)

      Delete
  3. Tätä lukiessani pillahdin monesti itkuun (melkeenpä pelkästä kiitollisuudesta), että joku uskaltaa sanoa tämän julkisesti ja käyttää jopa samoja sanoja, joilla olen itse tätä yrittänyt monesti selittää.

    ReplyDelete
  4. Voi sinua, kiitos paljon - ja olen pahoillani että nähtävästi aihe on itsellesikin tuttu :( Toivottavasti löydät keinoja helpottaa arkeasi jollain lailla, lääkkeillä tai ilman! Tsemppiä & haleja sinne!
    (minun pitäisikin varmaan kirjoittaa tästä aiheesta jonkinlainen päivityspostaus, kun aikaa on tästä kirjoituksesta näemmä kulunut lähestulkoon kolme vuotta). Kiitos kommentistasi!

    ReplyDelete
  5. Kirjoita ihmeessä! Luulen että meitä on paljon enemmän, kuin mitä tilastot kertovat. Itse varasin juuri ajan asiaan perehtyneelle naistentautien ja synnytyksen erikoislääkärille, jos taas yrittäisi saada tähän touhuun jotain järkeä. <3

    ReplyDelete
  6. Kiitos kirjoituksestasi ja siitä että kerrot avoimesti tilanteestasi.
    Minä olen varmasti yli kymmenen vuotta kärsinyt ja ihmetellyt (myös mieheni, huh..)itseäni. Olen toki tiennyt että kyse on pms:stä (nyt siis tiedän että se on pmdd)ja vihdoin saan mentyä lääkäriin ongelmani kanssa.
    Ihmettelen itse miten ihmeessä olen vielä naimisissa ja töissä sekä vielä opiskelenkin (vielä yli nelikymppisenä)sillä viikon ajan ennen kuukautisia, fyysisten oireiden kuten älyttömän kipeiden rintojen, vatsan turvotuksen, ripulin ja migreenin lisäksi olen hilkulla tehdä radikaaleja muutoksia elämääni vihaamalla miestäni niin, että olen eroamassa, töistä tullessani räjähdän murrosíkäisilleni joka asiasta, haen uusia työpaikkoja (jopa aivan eri alalta), ilmoitan opiskelupaikkaani keskeyttäväni opiskeluni ja ilmoittaudun uusille kursseille..puhun kaikille jotka kuuntelevat kuinka mahdoton avioliittoni on jne.
    Ja sinä päivänä kun kuukautiseni alkavat pyytelen anteeksi käytöstäni enkä voi ymmärtää miten edellisenä päivänä pystyin edes harkitsemaan asioita mitä tein!
    Pahinta on etten vain kertakaikkiaan voi kontrolloida käytöstäni. Toivottavasti apua todella löytyy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, ole hyvä! Ja pahoittelut että sinullakin on tämä vaiva....kuulostaa niin tutulta :( Kuten tuossa edelliselle kommentoijalle mainitsinkin, olen aikonut ja aikonut kirjoittaa jatkoa tähän postaukseen...on vain jäänyt nyt kun alkoi uusi työ... Selkeästi moni on eksynyt blogiini juuri tämän postauksen kautta eli meitä on taatusti aivan hurja määrä naisia, joilla tämä PMDD vaikeuttaa elämää...tosi surkeaa! Yritänkin tästä kommentistasi motivoituneena nyt tulevan viikonlopun aikana kirjoittaa tästä aiheesta lisää omalla kohdallani. Kiitos paljon kommentistasi, se lämmittää sydäntä <3 Toivon sinulle helpompaa jatkoa!

      Delete
  7. Heips,
    kiitos siitä että olet perustanut blogin aiheesta! Sairastan itse myös pmdd:tä, ja "diagnoosin" sain parisen vuotta sitten asiaan erikoistuneelta gyneltä. Diagnoosin laitoin siksi lainausmerkeissä, koska tuntuu että Suomessa asiaan ei suhtauduta ihan oikeana sairautena, tai oteta muutenkaan vakavasti. Itse olen saanut apua melko hyvin juurikin noista ssri-lääkkeistä, syön niitä vain sen osan aikaa kuukaudesta ja ihan pikkuisella annoksella.
    Koko elämäni vaivasta kärsineenä ja vasta parisen vuotta tietoisena, että mikä mua ihan oikeasti vaivaa, voin sanoa, että lääkkeden kanssa normielo on ihan mahdollista :)
    Mulla on ihana perhe, joka on jaksanut omaa kamppailuani hienosti sivusta seurata ja nyt kun on hoito olemassa, niin enemmän on niitä hyviä aikoja!
    Tällä hetkellä tuntuu että tuo pmdd oireilee taas enemmän, mutta sitkeästi aijon taas käydä lääkärissä siitä valittamassa ja miettimässä voisiko lääkehoitoa vielä rukata paremmaksi :D
    Tää on kyllä suoraan sanottuna paskamainen sairaus, ja miten paljon asioita elämässä voi sen takia mennä pieleen. Mutta voimia kaikille kanssakärsijöille, apua on saatavilla ja elämästä saa kyllä elämisen arvoista, kun löytää itselleen sopivat tropit ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuhannet kiitokset kommentistasi! Olen pahoillani että sinullakin on tämä taakka kannettavanasi...mutta miten hienoa, että olet saanut edes jonkinlaista apua SSRI-lääkkeistä :) Sehän tässä näiden oireiden kanssa onkin niin turhauttavaa, kun kyseessä on niin uusi juttu lääketieteellisesti -> moni varmasti kärsii yksin eikä edes ymmärrä että on mahdollisesti linkki kuukautiskiertoon noiden vaikeiden kausien kanssa....Kuten tuossa uusimmassa postauksessani aiheesta mainitsinkin, niin itselleni on jo se tietoisuus asiasta ehkä tuonut ihan viime vuosina vähän helpotusta.
      Kiitos vielä ja tsemppiä jatkoon!

      Delete
  8. Minulla on tämä piru sairaus! En ennen osannut sanoa niin, mutta nyt tiedän sen. Olen kärsinyt monta vuotta.

    Nyt on se aika meneillään ja olen hyvin ahdistunut, ääneet häiritsevät(esim.lasten lelut ja tappelu), muiden pikku virheet näkyvät ja ärsyttävät,mikään ei ole hyvää, tekee mieli piiloutua kunnes tämä vaihe mene ohi, en halua nähdä muita ihmisiä, menneisyys elää ja häiritsee (itkettää, suututtaa), teen huonoja päätöksiä, puhun henkilökohtaisista asioistani tuttaville ja harmittaa miksi kerroin kun pahat oireet ovat ohi (kuukautisten jälkeen)

    Minun käytös muutta paljon. " Anonymous February 23,2017" ja minä teemme ihan samat asiat tuona aikoina. Ainoa ero on se, että minulla on pieniä lapsia. Minä olen huono äiti tuona aikana ja kaduttaa paljon silloin. Olen muuten hyvä äiti, pitävät sekä äitinä että hyvänä ystävä (laskeudun lasten tasolle ja pidämme hauskaa paljon). Ennen kuukautisia minusta tulee hirviö, mikään ei kiinnosta, olen ilmetön ja haluan olla omissa oloissaani.Tämä on kestänyt monta vuotta ja se on kurja. Muuten olen huomannut sen,että tuntemattomat kohtelevat huonosti noina aikoina.Ja minäkin pidän muita ihmisiä ärsyttävinä vaikka ajattelen muina aikoina ihan eri tavalla.

    Minä olen huomannut tänä vuonna sen, että oloni on vähän parempi kun on ollut vähemmän stressaavia tilanteita ennen niiden tuloa. Yleensä parisuhdeongelmat ja sokerin käyttö ennen niiden tuloa pahentavat tilannettani entuudestaan.


    Minua auttaa vähän jos puoliso huomio ja on läsnä. Ja myös jos saan olla rauhassa jossakin (harvoin saan).

    ReplyDelete
  9. Lisäys edelliseen: minua auttaisi paljon jos edes puoliso ymmärtäisi kuinka piru tämä sairas on. Hänhän sanoo usein, että minulla on huono käytös varsinkin noina aikoina.Olisi varmaan hyvä, jos olisi jonkinlainen diagnoosi, jonka voi näyttää hänelle.

    Onko joku, jolla on ollut tämä vaiva, mutta helpottanut kun kuukautiset ovat loppuneet kokonaan. Minä ajattelen koko ajan miten tulen pärjäämään silloin jos tilanne on näin huono jo nyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommenteistasi! Ikävää että sinäkin joudut painimaan tämän oireyhtymän kanssa :( Minäkin olen huomannut, että sokerin vähentäminen kenties hiukan helpottaa oireita...kuin myös kahvin! Minulla on tapana merkata seinäkalenteriin kuukautisia edeltävät kaksi viikkoa värillisellä yliviivaustussilla ihan itselleni muistutukseksi, että NYT on se aika kuukaudesta -- saattaa kuulostaa vähän hassulta, mutta kun itse tiedostaa että nyt on herkässä/aggressiivisessa/surullisessa mielentilassa...niin joskus sitä pystyy jotenkin jarruttelemaan omia reaktioitaan ja olemaan tekemättä päätöksiä tms. noiden kahden viikon aikana.

      Mitä tulee mieheesi, niin ehkä voisit pyytää häntä lukemaan aiheesta PMDD netissä? Tuolla sanalla kun googlesta hakee tietoa, niin löytyy kuitenkin jonkin verran tekstiä aiheesta sekä suomeksi että englanniksi. En tiedä millä paikkakunnalla asut, mutta ainakin täällä Helsingissä jo muutama vuosi sitten minulle tämän diagnoosin ehdotti psykiatri Diacorilla -- eli jotkut lääkärit kyllä tunnistavat tämän sairaudeksi ja osaavat ehdottaa erilaisia hoitoja ainakin kokeeksi.....

      Ulkomailla, mm. Englannissa on tietääkseni tehty niinkin radikaaleja hoitoja PMMD:n takia, että naisilta on poistettu kohtu ja munasarjat --- munasarjathan se on ymmärtääkseni se koneisto joka näitä hormoneja pitää käynnissä...mutta luin myös siitä, että vaikka tämä on joillekin tuonut avun, niin jollain toisella sitten on taustalta paljastunut jokin muu psyykkinen sairaus (masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö), joten joskus voi olla vaikea löytää se 100% varma diagnoosikin. Joka tapauksessa, jos oireet ilmestyvät säännöllisesti joka kierron tietyssä vaiheessa, niin hyvin todennäköisestihän se viittaa tähän PMMD:iin. Itselläni ei ole tietoa siitä, miten kuukautisten loppuminen vaihdevuosien myötä vaikuttaa asiaan -- itse lähentelen sitä ikää, joten pitänee bloggailla jatkossakin siitä miten asia etenee :)

      Tsemppiä ja toivon että löydät keinon saada miehesikin huomaamaan, että "huono käytöksesi" voi tosiaan johtua hormoniheittelystä ja että PMMD on todellinen asia eikä naisten hömpötystä :)

      Delete
  10. Kiitos kirjoituksestasi Zella!

    Ihan kun olisin lukenut omasta elämästäni. Lukeminen toi suunnatonta helpotusta minulle. Esim, olen niin monta ystävää suututtanut ja jättänyt vain näiden kauheiden oireiden takia. Yhden kanssa ollut riidoissa jo 10, Ollaan nyt taas ystäviä ;). Mutta joo eihän ihmiset ymmärrä sitä raivoa, vitutusta, itkua ym. Nyt alan pitämään kalenteria milloin ei kannata tehdä suuria päätöksiä. Ja kyllä 2 viikkoa ennen menkkoja juuri tätä moskaa ja sitten 1-2 viimeistä (menkat kestää 7 pvää) taas romahdus pahaan oloon. Olen nyt kamppailu puoli vuotta erittäin pahojen ssri-lääkkeiden lopetusoireista. Käytin lääkkeitä monta vuotta ja lihosin 34 kg. Lääkärit olivat sitä mieltä, että niitä lääkkeitä oisi pitänyt syödä koko loppu elämän. Itse päätin, että nyt loppu. En todellakaan suosittele mielialalääkkeitä.

    Tsemppiä meille ja kaikille muillekin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi <3 Vaikka minusta on miltei sydäntäsärkevää huomata miten moni meistä kärsii tästä riippakivestä, niin todella hienoa kuulla että pieni kirjoitukseni aiheesta on tavoittanut teistä muutaman ja olette siitä saaneet vertaistukea! Toivon mukaan tälle oireyhtymälle löytyisi lähitulevaisuudessa sellainen apu ja lääke, että me naiset emme olisi näiden hurjien hormonien heiteltävissä.
      Toivotan sinulle voimia kamppailussasi sekä PMMD:n että noiden SSRI-lääkkeiden lopetusoireiden kanssa; kuulostaa haastavalta tilanteelta...mutta uskon kyllä, että pystyt siihen, päivä kerrallaan <3 Tosiaan se, että jo tiedostaa tilanteen ja osaa/yrittää kalenterin kanssa jotenkin suhtautua asiaan armollisemmin, voi auttaa jaksamaan hieman paremmin. Kiitos vielä että kommentoit ja kaikesta huolimatta ihanaa kesän jatkoa! We can do this!!

      Delete
  11. En ennen tätä yötä ollut kuullut koko pmdd:stä. Olisinpa tiennyt aiemmin että on muitakin kohtalotovereita! Mulle on kans yritetty masennuslääkkeitä tyrkyttää jo kauan, aina kieltäydyn. Vuosi vuodelta kävi itselle selvemmäksi, että hormoneista se johtuu. Aivan kuin omaa tekstiä lukis, myös kommenteissa. Kiitos tästä!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei - kiitos kommentistasi! Anteeksi, kun meni näin kauan vastata....on ollut kaikenlaista haastetta taas elämässä, myös tämä PMDD :( Jaksamista!!!!

      Delete
  12. Oireet alkavat 2 viikkoa ennen kuukautisia ja joskus ovat myöhässä niin kuin nyt tällä kertaa 1 viikon. Eli oireet alkoi jo 3 viikkoa sitten, onko enää normaalia? Sitten päivää ennen kuukautisia mieliala nousee ja alkamispäivänä laskee syvälle masennukseen ja ahdistukseen, joka kestää sen 3-4 päivää. sitten on aika hyvä olla 2 pvää kunnes kuukautiset loppuu ja syöksyn taas. Kuukautiset kestää yhteensä sen 7 pvää. Ei jää montaa hyvää päivää. Ois kiva tietää onko täällä ihmiset saanneet diagnoosin lääkäriltä vaiko itseltään? Toivon jotenkin, että tämä ois PMDD:tä ta PMS:ssää koska silloin tähän oloon on syy. Kaipaisin tänne lisää kirjoitusta/vertaistukea. Käyn täällä lukemassa joka kuukaus <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi. Tuosta diagnoosista.... Itselleni kävi niin, että vuosikausia kävin välillä työpaikkalääkärillä, joka sitten antoi lähetettä työpsykologille....Minulle ehdotettiin keskivaikeaa masennusta, mutta se ei tuntunut oikealta koska tämä ns. masennus ja muut ongelmat tulivat mielestäni kausittain. Sitten sain lähetteen psykiatrille, joka hoksasi alkaa kyselemään että olisiko nämä pahat kaudet sidoksissa kuukautiskiertoon, kun tuntuvat tulevan ja menevän....bingo! Tämä psykiatri siis kertoi minulle PMDD:sta, ja sanoi että ilmiselvästi tämä minulla on. Sairaus/oireyhtymä on niin uusi lääkäripiireissäkin, että kaikki eivät ota sitä vakavasti...mutta kyllä se alkaa olla tulemassa päivänvaloon ja saa enemmän ymmärrystä, hoitokeinoja jne. Tuo psykiatri ehdotti, että kokeilisin SSRI-lääkkeitä siten, että ottaisin kaksi viikkoja ennen menkkoja pienen annoksen...ja lopettaisin lääkkeen ottamisen sitten kun menkat alkavat. Harkitsin tätä, mutta kuten aiemmin olen maininnut, en oikein haluaisi alkaa mielialalääkkeitä kokeilemaan kaikenmoisten sivuoireiden vuoksi (mutta jos joku kokeilee, niin olisi mielenkiintoista kuulla, saako niistä avun - tässä käsittääkseni tutkimustulokset ovat ristiriitaisia; joku saa avun, toinen ei). Olen lukenut että esim. Englannissa on jopa tehty kohdun- ja munasarjojen poistoja jotta tähän PMDD:een saisi avun....mutta taas; naisen kroppa ja hormonitoiminta on niin monimutkainen juttu, että sekään ei välttämättä ole pitkäksi aikaa apua (ymmärtääkseni) tuonut. Itse yritän syödä B6-vitamiinia menkkoja edeltävät kaksi viikkoa....säännöllinen unirytmi (tosin unetkin häviävät joskus ennen menkkoja), liikunta...näitä kotikonsteja kokeilen....joskus on parempi kuukausi, sitten taas ei.

      Itselläni on ihan sama tuo kuvio; kaksi viikkoa suurinpiirtein kestää sitä tuskaa/surua/aggressiivisuutta....sitten kun menkat alkavat, niin hetkeksi helpottaa -- mutta nykyään jo pari päivää menkkojen alkamisen jälkeen tulee järkyttävä romahdus ja ne muutamat päivät tuntuvat joskus jopa pahemmilta kuin menkkoja edeltävät viikot. Esim. juuri nyt menkat loppuivat pari päivää sitten, ja nyt on meneillään se "parempi" kausi, jota ei valitettavasti sitten per kuukausi välttämättä tule kuitenkaan kuin 4-8 päivää riippuen kierrosta...sitten ollaan taas jo siinä pisteessä, että seuraaviin menkkoihin on pari viikkoa...ja koko homma alkaa alusta.

      Edelleen teen sitä, että mulla on seinäkalenteriin merkitty värillisellä yliviivaustussilla ne kaksi viikkoa ennen menkkoja....yritän tällä tavalla edes itselleni muistuttaa, että nyt on menossa "pahat viikot" ja yritän lohduttautua sillä, että tähän on hormonaalinen syy...ja teen parhaani ollakseni vähemmän reagoiva. Joskus onnistuu, joskus ei :)

      Tsemppiä kovasti....! Voisin tässä syksyn mittaan yrittää tehdä uuden postauksen aiheesta, johon keräisin tietoa siitä miten itse olen löytänyt netistä vinkkejä ja tutkimustuloksia PMDD:sta. En ole tiennytkään että täällä käyt/te säännöllisesti lukemassa....tämä kun on kuitenkin mulle tällainen harrastuspohjainen blogi jonka aiheet vaihtelevat ääripäästä toiseen...mutta siis, yritän nyt tehdä jonkun laajemman postauksen syksyn mittaan!

      Delete
  13. Tietääkö kukaan hyvää asiantuntevaa lääkäriä pk-seudulla, jolta voisi löytää avun PMDD:n?

    ReplyDelete
  14. Mietin, kun itsellänikin menkkojen 5, 6 tai heti menkkojen loputtua sama mielialan romahdus kuin alussa. Tuntuu, että se takaisin tullut paha olo kestää joitakin päiviä. Miten pitkään sinulla kestää?

    ReplyDelete
  15. Hei.Minulla SSRI-lääkitys yhdessä yhdistelmäpillereiden kanssa (escitalopraami+Jasminelle) lievensi oireita huomattavasti,ei poista,mutta ei tule niin hulluksi eikä kipeäksi kuin muuten.En myöskään lihonut.N.nelikymppisenä terveyskeskuslääkäri ilmoitti etten iän vuoksi enää saa pillereitä ja olen nyt ollut pelkällä SSRI:llä. Pidin hiljattain 5kk:n paussin kun olo oli hyvä ja elämäntilanne rauhallinen mutta oireet alkoivat palata niin rajuina että marssin uusimaan reseptin.Nyt olen ajatellut varata ajan psykiatrille (jos löydän sellaisen joka on perehtynyt näihin hormonaalisiin psyyken vaivoihin) Selvittääkseni löytyisikö sellaista yhdistelmää joka toimisi SSRI-lääkityksen kanssa ja tehostaisi sen vaikutusta.Ilmeisesti SSRI-t vaikuttaa yksilöllisesti ja toisilla ilmenee enemmän haittavaikutuksia.Itse olen käyttänyt niitä yli 10 vuotta ja sivuvaikutukset ovat häipyneet muutaman kuukauden käytön jälkeen mutta aluksi oireet voivat häiritä kovasti.Omalta kohdaltani ne tuntuivat pieniltä verrattuna siihen ahdistukseen mitä joutuu kokemaan ilman niitä. Myös ruokavalio,ulkoilu ja ajatustenhallinta ovat helpottaneet kuten sinulla.Kiitos Zella.

    ReplyDelete