Tämä
kesä on ollut aivan erilainen kuin viime kesä. Tänä kesänä olen ollut
työttömänä jo niin pitkään, kohta 17 kuukautta, että ehkä siitä syystä
en osaa nyt nauttia lämpimistä säistä ja auringosta, vaan odotan jo
syksyä -- jossain mieleni sopukoissa siis uskon vielä, että työpaikka
löytyy kyllä kun syksyllä taas ihmiset (työnantajat) palaavat
lomiltaan....mutta toisaalta, eihän minulla ole mitään rationaalista
syytä tähän uskoa. Elämä on niin sattumanvaraista, eikä
työttömyystilanteeseen ole oikeasti odotettavissa parannusta ennen ensi
vuotta - joten on hyvin mahdollista, että omakin työttömyyteni jatkuu
vuodenajan vaihtumisesta huolimatta.
Viime kesänä hilppasin lähestulkoon rannalla olevasta asunnostani miltei päivittäin omalle pikkurannalleni ottamaan aurinkoa. Auringonotto on kuulunut kesääni olennaisena osana aina ! Se tunne, kun iholla lämmittää tuo kultainen mollukka, ja korvissa suhisee kesätuuli aaltojen liplattaessa vieressä, ah. Tänä kesänä ? Ei kiinnosta yhtään ! Asun luonnollisesti aivan meren tuntumassa nytkin, saarella kun olen -- mutta ajatus siitä, että menisin makoilemaan tuonne kuumuuteen hikisenä pallerona ja tunnollisesti aikaa ottamalla sen 3-4 tuntia itseäni grillaisin, tuntuu todella vastenmieliseltä. Osasyynä voi olla se, etten ole yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa (vielä !) kuin olin viime kesänä....ja myös se, että nykyinen asuntoni on aamuauringon suuntaan, eli joka aamu noin kuuden jälkeen aurinko alkaa porottaa kohti ikkunoitani, ja taloni jää varjon puolelle vasta iltapäivän puolella.....joten vaikka rullaverhoni ovat tiiviisti kiinni, on asunto silti hiostava - tämä ällöttää minua ja jotenkin aiheuttaa sen, että ajatus ulkona hikoilemisesta tuntuu lähinnä kidutukselta. Parvekkeella pyykkejä ripustaessani haluan takaisin sisälle mahdollisimman pian, ja salille kävellessäni yritän kiiruhtaa salamannopeasti. Juoksulenkit, vaikkakin harrastuksena yksi lempilajeistani, ovat joskus silkkaa kärsimystä ihan vain sen vuoksi, että inhoan yli kaiken kuumassa juoksemista - parin viime viikon aikana onkin ollut haasteellista yrittää juosta ennen kuin lämpötilat kohoavat taivaisiin, kun aamusta on jo niin lämmin.
Viime kesänä hilppasin lähestulkoon rannalla olevasta asunnostani miltei päivittäin omalle pikkurannalleni ottamaan aurinkoa. Auringonotto on kuulunut kesääni olennaisena osana aina ! Se tunne, kun iholla lämmittää tuo kultainen mollukka, ja korvissa suhisee kesätuuli aaltojen liplattaessa vieressä, ah. Tänä kesänä ? Ei kiinnosta yhtään ! Asun luonnollisesti aivan meren tuntumassa nytkin, saarella kun olen -- mutta ajatus siitä, että menisin makoilemaan tuonne kuumuuteen hikisenä pallerona ja tunnollisesti aikaa ottamalla sen 3-4 tuntia itseäni grillaisin, tuntuu todella vastenmieliseltä. Osasyynä voi olla se, etten ole yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa (vielä !) kuin olin viime kesänä....ja myös se, että nykyinen asuntoni on aamuauringon suuntaan, eli joka aamu noin kuuden jälkeen aurinko alkaa porottaa kohti ikkunoitani, ja taloni jää varjon puolelle vasta iltapäivän puolella.....joten vaikka rullaverhoni ovat tiiviisti kiinni, on asunto silti hiostava - tämä ällöttää minua ja jotenkin aiheuttaa sen, että ajatus ulkona hikoilemisesta tuntuu lähinnä kidutukselta. Parvekkeella pyykkejä ripustaessani haluan takaisin sisälle mahdollisimman pian, ja salille kävellessäni yritän kiiruhtaa salamannopeasti. Juoksulenkit, vaikkakin harrastuksena yksi lempilajeistani, ovat joskus silkkaa kärsimystä ihan vain sen vuoksi, että inhoan yli kaiken kuumassa juoksemista - parin viime viikon aikana onkin ollut haasteellista yrittää juosta ennen kuin lämpötilat kohoavat taivaisiin, kun aamusta on jo niin lämmin.
Tämä on ihan
typerää, sillä nythän kuitenkin pitäisi elää hetkessä, ja normaalisti
rakastan kesää yli kaiken.....se, saanko töitä syksyllä vai en, on vasta
tulevaisuutta, ei tätä päivää. Tällä hetkellä on kaunis kesä, tätä
lämpöä ja aurinkoa tulee vielä ikävä lokakuussa.....mutta jostain syystä
nyt ei vain iske rusketuksen hankkiminen, rantakassin roudaaminen
taikka aikataulujen kanssa sumpliminen: milloin menen salille tai
lenkille jos aion myös rannalle -- en koskaan pysty urheilemaan
auringonoton jälkeen, joten jos suunnitelmissa olisi päivä rannalla,
pitäisi urheilut suorittaa anivarhain....mutta koska nukun miten sattuu
ts. usein saan unen vasta pikkutunneilla, en kertakaikkiaan jaksa nousta
viiden tai kuuden aikaan salille/lenkille. Nautin myös siitä, että saan
rauhassa syödä aamupalani lukien samalla uutisia ja sähköposteja ja
blogeja -- ja sitten, parin kolmen tunnin päästä aamupalasta lähden
lönkyttelemään sinne salille.
Kummallista. Ehkäpä kuitenkin vuosien rannalla makaamisen jälkeen (eh, Suomen lyhyet kesät siis) tämä kesä saakin mennä nyt näin. Iho kiittää, kun sitä ei altisteta auringolle tuntikaupalla - mitä siitä, etten ole ruskettunut ! Ja jos kerta inspiraatio on suurempi juuri nyt salilla vääntämiseen ja lenkkeilyyn, niin eihän se todellakaan ole paha asia - ja ylimääräisenä bonuksena mainittakoon se, että kun salille menee puolenpäivän maissa, niin siellä on näin helteillä tuskin ketään muita ! Parhautta on saada treenata melkein yksin ilman mitään ruuhkia.
Kummallista. Ehkäpä kuitenkin vuosien rannalla makaamisen jälkeen (eh, Suomen lyhyet kesät siis) tämä kesä saakin mennä nyt näin. Iho kiittää, kun sitä ei altisteta auringolle tuntikaupalla - mitä siitä, etten ole ruskettunut ! Ja jos kerta inspiraatio on suurempi juuri nyt salilla vääntämiseen ja lenkkeilyyn, niin eihän se todellakaan ole paha asia - ja ylimääräisenä bonuksena mainittakoon se, että kun salille menee puolenpäivän maissa, niin siellä on näin helteillä tuskin ketään muita ! Parhautta on saada treenata melkein yksin ilman mitään ruuhkia.
Nautitaan nyt siis tästä kesästä näin - ilman stressiä siitä, mitä "pitäisi" tehdä...ja seuraamalla omaa fiilistä iloiten tästä liikuntahimosta !
****************
Usually I love summers and can't spend enough time out on the beach getting tanned, enjoying the lovely sun and sea breeze, listening to the sounds of nature and just...chilling. Summer fills me up in more ways than one, gives me strength to face the impending fall and winter. I could easily live somewhere with endless sun and heat - in fact, that would SO be my preference if I had any say in the matter.
It is therefore extremely bizarre that right now I am unable to enjoy the summer. I find the heat uncomfortable, I have no desire to go to the beach or to lay in the sun - I feel generally annoyed with the forecast which promises more and more of these hot summer days in the horizon. September, where are you ?
I think this extraordinary and (hopefully) temporary change in my mindset must be due to the fact that I've been without work now for nearly 17 months - somehow I just want to fast-forward time so that the vacation times will be over, and the companies start hiring again. Obviously I have no way of knowing whether my luck will change with the job hunt even if the season will...but I just want to at least be able to to do something about it. Right now there are almost zero jobs that I can apply for...and I am extremely antsy about not having many prospects pending.
 |
| Kiitos kuvavinkistä Sari :) |
No comments :
Post a Comment