Pages

Onnenpotku

Pari sanaa yksinäisyydestä

April 1, 2018

Koska voin linkittää uuden blogini Blogit.fi -sivustolle vasta julkaistuani 10 postausta, laitan nyt tänne Bloggerin puolelle siihen saakka linkin uuteen blogiini aina kun jotain postailen :)

PARI SANAA YKSINÄISYYDESTÄ


Uusi blogi

March 25, 2018


Edellisessä postauksessani mainitsinkin, että mielessä on ollut uuden blogin aloittaminen.  Tässä pitkän viikonlopun aikana päädyinkin tuumasta toimeen - siirryin Bloggerista tuonne Squarespacen puolelle.

Vielä en ole ehtinyt kirjoitella kuin avauspostauksen, ja tässä tulevien viikkojen aikana voi vielä ilmaantua joitain muutoksia ja/tai teknisiä haasteita...mutta tervetuloa kuitenkin tutustumaan ja lueskelemaan blogia uudessa osoitteessa:

www.lifeaszella.com

Jatkan samalla periaatteella kirjoittelua, eli aikuisen naisen arjesta Helsingissä bloggailen kera valokuvien edelleen. Ajankohtaisia asioita joihin palaan lähiviikkoina ja -kuukausina ovat erityisesti tämä hormonien kanssa taistelu (PMDD), muuttuva elämäntilanne (työpaikka!) sekä kaukosuhteeni jenkeissä asuvaan mieheen.

Tervetuloa seuraamaan!




Paluu todellisuuteen

March 15, 2018



Ensimmäinen blogikirjoitus tälle vuodelle....voiko olla edes totta?

Jotenkin siinä vain kävi niin, että tuon lokakuisen lomamatkani jälkeen katosi mojoni jonnekin. Niin mielettömän hienoa oli käydä pitkästä aikaa "kotona" jenkeissä - mutta olinkin jo vähän etukäteen arvellut, että millainenkohan tunnemyrsky siitä mahdollisesti seuraisi. Se, että on kerran elämässään (no, kahdesti) saanut onnekseen asua paikassa joka tuntui täysin kodilta; ja se, että sieltä on ollut pakko lähteä pois...ja lopulta tämä, että pääsi yli 10 vuoden tauon jälkeen kotikonnuilleen. Näin ystäväni lapset, joista toinen oli alle vuoden ikäinen kun lähdin takaisin Suomeen! Kävin tutuissa paikoissa, joista moni ei ollut juurikaan muuttunut... Hengitin kuuman kosteaa eteläisen Floridan ilmaa, enkä voinut käsittää miten hyvältä se tuntui. Kaliforniassa viiletimme ystäväni kanssa pitkin freewayta vuokra-autolla ja mietin, etten muistanut koska viimeksi olin ollut niin onnellinen kuin siellä liikenneruuhkassa! Tuijotin hotellihuoneen ikkunasta auringonlaskua ja ajattelin, miten muistaisin sen hetken ikuisesti. Istuin tunnin ajan keskustellen elämäni miehen kanssa vankilan vierailuhuoneen lasipleksi välissämme, ja ihmettelin miten tämä kaikki voi tuntua niin normaalilta ja luonnolliselta.

On ollut vaikea jatkaa elämää tuon matkan jälkeen ja yrittää hyväksyä se, että arki jatkuu niin rapakon takana kuin täälläkin samaa rataa ja yhtä pelottavan nopeasti. Pimeä loppuvuosi ja yhä jatkuva talvi ovat pitäneet kuristuksessaan, enkä ole jaksanut nostaa itseäni (vielä) tästä suosta. Olen antanut itselleni luvan nukkua, nukkua, nukkua...ja selvitä työpäivistä reippaasti, vaikka silläkin saralla on ollut vaikeaa esimiehen vaihdoksen myötä. Elämän pieniä iloja ovat olleet vartin mittaiset puhelinkeskustelut Kalifornia-miehen kanssa, silloin tällöin näkyvä aurinko, jonka laskiessa näin talviaikaan saa uskomattomia kuvia....ja ah, hyvät yönunet omassa sängyssä, turvallisesti peittojen alla!

Ensi viikolla täytän 50 vuotta. Minulla ei edelleenkään ole minkään sortin ikäkriisiä, mutta elämän rajallisuus pakostakin tulee jotenkin todellisemmaksi, kun tällainen numero on jo plakkarissa! Olen miettinyt, että tämä viidenkympin rajapyykki on oiva tilaisuus ja oikea hetki ikäänkuin aloittaa alusta; tehdä tulevasta elämäni "toisesta puoliskosta" sillä tavalla merkityksellisempi itselleni, että taas alkaisin pitää huolta itsestäni ja etsisin sen positiivisemman Zellan tämän päämäärättömän haahuilun sijaan.

Olen miettinyt myös uuden blogin aloittamista; se saattaa tuntua vähän hassulta idealta ottaen huomioon nämä viime aikojen todella harvat kirjoittelut....mutta jollain tavalla olisi raikastavaa jättää tämä blogi taakseni, ja aloittaa 'after fifty', toinen elämäni, uudessa blogissa.

Palailen asiaan siis viimeistään huhtikuun aikana linkkaamalla uuden blogiosoitteen tänne...ja toivon mukaan saan kipinän taas bloggailla enemmän jatkossa.

Ihanaa kevään odotusta!

Pimeää valon jälkeen

November 21, 2017

Hengissä ollaan, vaikkei blogin puolella paljoa elämää näykään! Joka vuotinen kaamosmasennus lienee saanut hyppysiinsä, sillä hädin tuskin pääsee aamulla sängystä ylös ja töihin - onnekseni meillä on liukuva työaika, joten tänäkin aamuna raahauduin toimistolle vasta puoli kymmenen jälkeen. Menin eilen yhdeksältä nukkumaan, joten vaatimattomasti tuli vedeltyä sellaiset 11 tunnin yöunet viime yönä! Tässä mennään näemmä ääripäästä toiseen kun toisinaan ei saa ollenkaan nukuttua, heh.

Edellisen blogipostauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä - esimerkiksi tuli hengattua yllä näkyvän kuvan maisemissa Kaliforniassa (kuva Long Beachilta Los Angelesin kulmilta), sekä vietettyä viikko ystävien luona entisillä kotikulmilla Floridassa (alempi kuva). Sitä ei voi sanoin kuvailla, miten ihanaa oli olla taas jenkeissä...näinkin pitkän ajan jälkeen tuntui kuin kotiinsa olisi palannut, ja Kalifornia oli, jos mahdollista, jopa Floridaa mieleisempi paikka. Molemmissa osavaltioissa oli lämmintä ja aurinkoista, mutta Floridassa oli kosteus huipussaan kun taas länsirannikolla oli kuivempi ilma, ja lämpötila saattoi laskea päivän 30 asteesta illalla 15 asteeseen. Mutta se valo...ja lämpö, voih!

Tapasin luonnollisesti myös Kalifornia-miehen ensimmäistä kertaa livenä. Valitettavasti ennen matkaani ehti tapahtua jotain ikävää....ja mies pidätettiin vain lyhyen vapauden jälkeen. Jouduin siis tapaamaan hänet vankilavierailulla. Tästä kaikesta voisi tietysti kertoa enemmänkin, mutta riittäköön tämä tällä kertaa: asia ei ole mustavalkoinen, ja tämä ihminen on kuitenkin minulle tärkeä edelleen. Katsomme päivä kerrallaan, mitä tulevaisuus mahdollisesti meille tuo tullessaan. Kirjoittelen tästä joku toinen kerta lisää.

Saan edelleen tasaisin väliajoin kommentteja kolmen vuoden takaiseen postaukseeni aiheesta PMDD:   Elämäni Myrskyn Silmässä. Pahoittelen, etten aina ehdi paikalle vastaamaan kommentteihin - kunhan tästä kaamoksesta jälleen selviän, niin tarkoituksena on tehdä uusi kirjoitus aiheesta. Tänä vuonnahan saatiin uutta tutkimustulosta julkaistuksi ja tämän tutkimuksen mukaan on paljastunut, että meillä PMDD:stä kärsivillä olisi ihan geenitasolla jonkin tason poikkeama liittyen siihen, miten reagoimme hormonaalisiin muutoksiin. En ole kovin tarkasti aiheeseen vielä itsekään perehtynyt, mutta ohimennen otsikon ja juttua vähän tutkittuani ainakin toivoisin, että tämä tarkoittaisi hoitomuotojen kehittymistä....itselläni on viimeisen vuoden ajan ollut aika vahvasti se fiilis, että tähän ei apua löydy ja että on vain selvittävä itsekseen. Toivoa siis kuitenkin ehkä on!

Enää neljä viikkoa siihen kun päivä alkaa taas pitenemään....ja uskoisin, että tämäkin bloggaaja tuon maagisen päivämäärän jälkeen alkaa taas virkistyä ja kirjoitella enemmän! Ai niin, ja liikkua, eheh. Mukavaa loppuvuotta!